MEKAANISET PINNANKORKEUDEN MITTAUSMENETELMÄT

Pinnankorkeuden mittauksessa on otettava huomioon, onko kyseessä nesteen vai kiintoaineen pinnankorkeuden mittaus. Huomioon otettavia seikkoja on myös mm. täyttöaineen lämpötila, viskositeetti, sähkönjohtavuus, onko kyseessä paineenalainen säiliö, missä lämpötilassa työskennellään sekä mikä on säiliön muoto ja materiaali. Joskus riittää, että säiliön pinta on tiettyjen rajojen sisäpuolella, jolloin käytetään pintakytkimiä.

Mekaaniset pinnankorkeusmittarit eivät muodosta sähköistä signaalia, joka voitaisiin kytketä valvomolaitteisiin.

Mittatikku ja ylivuotoputki

Mekaanisista pinnankorkeuden mittausmenetelmistä mittatikku on yksinkertainen ja luotettava, paineettomien säiliöiden mittausmenetelmä. Jos pelkästään halutaan varmistaa, että säiliön pinta ei nouse tiettyä rajaa korkeammalle, voidaan asentaa ylivuotoputki.

Jos säiliön kyljessä on pelkkä ikkuna, puhutaan tähyslasista. Näkölasi (= vesilasi), jolloin säiliöön on yhdistetty säiliönkorkuinen, ohut lasiputki, soveltuu sekä avoimille että paineenalaisille säiliöille.

Jos näkölasiin asetetaan uimuri, jossa on magneetti (= magneettinen näkölasi), voidaan ulkopuolelle saada pinnankorkeus näkyviin terässäleiden avulla. Ylöspäin noustessaan uimuri kääntää säleistä näkyviin toisen puolen ja vastaavasti toisen puolen laskiessaan. Tätä käytetään, jos neste on tahraavaa, vaahtoavaa tai väritöntä tai kun paine on niin suuri, ettei lasista valmistettu näkölasi olisi turvallinen. Uimurin avulla mittauksesta voidaan myös muodostaa sähköinen signaali valvomoon.

Uimurissa on yleensäkin kyse pinnalla kelluvan uimurin aseman osoittamista jollakin tapaa.

Uimuria voidaan käyttää myös pintakytkimenä:

kun pinta saavuttaa uimurin ja oikaisee sen, kytkimen sisällä avautuu tai sulkeutuu sähköinen virtapiiri ja useimmiten seurauksena on hälytystoiminta.

© Leila Frondelius 2005