RADIOMETRINEN PINNANKORKEUDEN MITTAUS Radiometrinen pinnankorkeuden mittaus perustuu radioaktiiviseen
säteilyyn. Sitä käytetään silloin, kun anturi ei saa koskettaa
mitattavaa ainetta esim. elintarviketeollisuudessa ja kun mitattava aine
on esim. tahmeaa, tulenarkaa, myrkyllistä tai räjähdysherkkää. Kun
käytetään radiometrista mittausta, laitteessa on säteilyvaara -merkki
(kuva oikealla). |
|
|
Mittaus perustuu säteilyn absorboitumiseen
 .
Säteilylähteenä (katso kuva oikealla) käytetään gammasäteilyä, joka on radioaktiivista säteilyä,
joten turvallisuusseikat on huomioitava. Säteilylähteet on suojattava
niin, että ne päästävät säteilyä vain tiettyyn suuntaan. Säteilylähteen
valinta riippuu mittaussovelluksesta, mutta tavallisesti se on joko
Co-60- tai Cs-137 -isotooppi. |
 |
|
| Jatkuvassa pinnankorkeuden
mittauksessa voidaan käyttää pistemäistä säteilylähdettä (1), joka lähettää
säteet sauvamaiselle ilmaisimelle (2). Säiliön täyttöneste absorboi
osan säteistä ja ilmaisimelle perille tulleista säteistä elektroniikkaosa
(4)
osaa laskea pinnankorkeuden. |
||
| Pintakytkimissä säteilylähde ja
ilmaisin asennetaan säiliön vastakkaisillle puolille. Kun pinta nousee
säteilylähteen ja ilmaisimen väliin, säteily absorboituu ja tapahtuu
kytkintoiminta => hälytys. Viereisessä kuvassa on varastosiilon tukosvahti:
|
 |
|
|
= Kun
viet hiiren tämän merkin päälle tekstissä, niin saat selitetekstin
näkyville! |
|
|
